Tänään ajattelin koota lukijoiden iloksi ja hyödyksi tekijöitä ja tahoja, jotka työskentelevät videorunouden parissa. Tämä ei toki ole missään mielessä kattava esitys, pikemminkin kattaus erilaisia täkyjä, joista voi aloittaa tutustumisen ilmiöön.
Vaikka videorunous genrenä on ollut olemassa jo 1970-luvulta lähtien, on se Suomessa saanut enemmän huomiota vasta 2000-luvun puolella. Vuonna 2009 Joonas Säntti haastatteli Turun Sanomiin J. P. Sipilää, joka on profiloitunut ensisijaisesti juuri videorunoilijaksi ja on alan tunnetuimpia tekijöitä Suomessa. Sipilän tuotantoon kuuluu mm. 13-osainen videorunoteos Sudenolento (2012) ja dvd:nä julkaistu videorunokokoelma Katso kun silloin olen kunnossa (2009).
Sipilän mukaan videorunous murtaa käsityksiä siitä mitä kirjallisuus on: "On muistettava, että runous on jo pitkään tapahtunut täysin muualla kuin kirjoissa. Eihän se alkujaankaan ollut kansien välissä vaan sitä laulettiin. Se oli siis esitys, performanssi, eli tietyn hetken kestävä tilanne. Internetin myötä kehitys näyttää ehkä menevän taas tähän suuntaan".
Verkko onkin videorunouden tärkein alusta Suomessa, vaikka sitä on esitetty jonkin verran myös festareilla. Etenkin Lahden runomaraton on profiloitunut videorunouden kanavana, mutta myös Helsingin Runokuussa, Annikin runofestareilla ja Turun Runoviikolla on esitetty videomuotoista runoutta.
Tässä yhteydessä on tietenkin mainittava videorunouden kimmeltävä sanansaattaja, Nuori Voima -palkittu (onnea!) Nokturno, jossa on julkaistu tähän hetkeen mennessä jo kymmeniä runovideoita. Myös Jano-runouslehdessä tuo ajoittain julki videorunoutta.
Kotimaisiin tekijöihin kuuluvat myös Tuija & Mikaela Välipakka, äiti-tytär-duo, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi Tuijan Take away (2014) kokoelmasta poimittuun runoon tehty, Mikaelan ohjaama Kuolema on in!. Videorunoja ovat julkaisseet muiden muassa Marko Laihinen, Maija Saksman, Karri Kokko ja Seppo Renvall.
Taiteidenvälisillä rajoilla liikkuu myös kiinnostavia tekijöitä, kuten tanssin keinoja videoissaan hyödyntävä Hanna-Mari Ojala. Osa videomuotoisen runouden tekijöistä määrittelee itse teoksensa joksikin muuksi kuin videorunoudeksi. Esimerkiksi Tarja Hallberg ja Nina Mutik, jotka puhuvat "paikkasidonnaisesta runoudesta".
Säntti pohtii Turun Sanomien artikkelissa myös runouden rajoja teoksissa, joissa teksti ei ole enää ensisijainen ilmaisun muoto. Mikä oikeastaan on runoutta, mikä voidaan ajatella sellaiseksi.
Artikkeliin haastateltu runoilija ja kirjallisuudentutkija Kristian Blomberg vastaa. "Lähtökohtaisesti pidän runona kaikkea sellaista, joka laajentaa kielen merkityksiä, jonka ymmärtäminen tapahtuu kielenvaraisesti tai kielen toimintatapoihin kytkeytyen. Visuaalisessa runossa esimerkiksi kuvaosien välille voi muodostua jokin lausuman tasolla tapahtuva assosiaatio, jokin kuvio voi muistuttaa virkkeen polveilua, tai jokin kirjaimelta näyttävä hahmo voi saada pohtimaan lukemisen ehtoja."
Eli Blombergin mukaan leikkauksen keinoin "virkkeiksi" yhdistellyt kuvat ja assosiaatiot voivat kertoa "kielellisyydestä" ja "lukemisen ehtojen" toisin tarkastelusta visuaalisin keinoin.
Ja nyt on mainittava Mika Taanilan ja Harry Salmenniemen lettristinen elokuva, ilman kameraa toteutettu Mannerlaatta (2016). Salmenniemen runoon pohjautuvassa elokuvassa Taanila on käyttänyt löydettyä materiaalia ja valottanut esineitä suoraan filmille. Tekijät kertovat tekoprosessista syvällisemmin Noesis-lehden artikkelissa.
Kansainvälisillä vesillä on runsaasti runovideolehtiä ja saitteja, joista laajimpiin kuuluu jo aiemmin mainitsemani, Dave Bontan luotsaama Moving Poems Magazine, joka sekä seuraa alan tekijöitä, festivaaleja, kilpailuja että julkaisee runovideoarvioita, haastatteluja ja esseitä.
Muita tutkimisen arvoisia ovat Art Visuals & Poetry, Poetry Film Live, Poetry Film Kanal ja Visible Poetry Project, joka tuo joka huhtikuu 30 videontekijää ja runoilijaa yhteen tekemään uusia teoksia.
Kansainvälisistä festivaaleista monet pohjaavat runoilijakollektiivien toimintaan. Kuten Argentiinan Buenos Airesissa toimiva Videobardo, joka järjestää myös festareita (heillä on myös erittäin aktiivinen FB-sivu), sekä latvialainen Orbita. Euroopan suurin on jokasyksyinen Zebra Poetry Film Festival.
Vinkkinä tekijöille: Maailmalla järjestetään myös paljon videorunokilpailuja, joihin haetaan uusia töitä. Kannattaa seurata Moving Poems Magazinen listausta.
asiasanat: videorunoilijat, videorunofestivaalit, videorunolehdet