Materiaali alkaa olla nyt koossa, ja olen tehnyt raakaleikkausta videosta. Joitain tekstejäkin on, mutta aion nyt pimittää niitä vielä vähän kauemmin ja katsoa ensin millainen hahmo videolle alkaa löytyä editointiohjelman puolella.
Ennen editointiprosessin aloittamista materiaalia on "sulateltava". Sulattelu tarkoittaa siis yksinkertaisesti kaiken materiaalin läpi katsomista, ajatuksella, ja tunteella jotta tietää mitä hyppysissä oikeastaan on, mitä mahdollisuuksia siinä on.
Mieleenpainuvia ja mieltä liikuttavia kuvia ja kohtauksia kannattaa myös merkitä muistiin, näin videon rakennusaineet hahmottuvat visuaalisesti myös paperille. Materiaalin tunteminen auttaa suuresti myöhemmissä editoinnin vaiheissa, antaa enemmän mahdollisuuksia prosessissa syntyville mielleyhtymille ja joskus muistista voi pompsahtaa myös ratkaisuja "aukkopaikkoihin" tai muihin ongelmiin, joita videota kasatessa voi ilmaantua. Matsku kannattaa katsoa läpi myös sen vuoksi, että vaikka kuvaustilanne olisi suht tuoreena mielessä, on muistikortille saattanut tallentua jotain sellaista mikä itseltä on jäänyt huomaamatta - tällaisia niin sanotusti ilmaisia helmiä löytyy materiaalin joukosta aina. Ja joka tapauksessa kuvan katsominen isommalta näytöltä on aivan eri juttu kuin kameran pienen tähystimen tiiraaminen.
Materiaalia katsoessa yleensä alkaa löytyä myös jo selkeämpiä ideoita siitä millaisin perustein materiaalia haluaa ruveta raakkaamaan. Videolle alkaa hahmottua jokin suunta, jota kohti materiaali antaa eväitä.
Tämän jälkeen voi ryhtyä raakoihin toimiin, eli raakaleikkaukseen. Raakaleikkauksen idea on oikeastaan tehdä kokeiluja, ja katsoa miltä eri videoklipit näyttävät peräkkäin, millaisia assosiaatioita ja kuvioita (tämän Kristian Blombergin termin kirjoitin muistiin päiväkirjamerkinnän puolelta, liittyen siihen miten kuvat voivat alkaa muodostaa ikään kuin kielellisiä rakenteita, jotka etenevät lauseen tavoin) niistä alkaa kehkeytyä.
Häikäisyssä (edelleen työnimi) tärkeää on liike, tähän alkaa hahmottua jollain tavalla animistinen maailma, jossa kaikki on elävää - kangas, muovi jne. palaavat orgaaniseen muotoonsa liikkuvassa kuvassa, ja toisaalta orgaaniset oliot, kuten ihmiset huuhtoutuvat osaksi näitä materian laskoksia.
Mehiläiset/ihmiset ja näkökulmien kiepsauttaminen ovat temaattisesti videon ytimessä - kirjoitin muistivihkoon, että "miten ihmiset voisi nähdä mehiläisinä, mehiläisten asemassa, kääntää eläinten hierarkian ylösalaisin?"
Osuvasti (se on ihmeellistä ja kummaa miten ideat keräävät ympärilleen samansukuista materiaalia!), törmäsin juuri Minna Santaojan artikkeliin "Signaaleja tulevaisuuden eläinsuhteista" Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogissa. Santaoja mainitsee, miten suhteemme toislajisiin eläimiin määräytyvät usein hierarkkisesti: tiedostetusti tai tiedostamatta. Pyramidin huipulla, kaikkein arvokkain, on ihminen (tai tarkemmin katsottuna mies) ja sen pohjalla muun muassa hyönteiset. Viime vuosina paljon uutisissa ollut mehiläiskato on kuitenkin saanut ihmiset tarkistamaan näkemyksiään, ainakin pikkuriikkisen.
*
Pyörälenkillä tapahtui sisäisiä tunnusteluja. Huomaan vastustelevani videon teemojen liian seikkaperäistä selostusta, tässä vaiheessa kun ne alkavat olla itselleni selvät. En halua että video tulee ennalta tulkituksi, tämä on erityisen tärkeää videorunoudessa, ajattelen. Ehkä jatkossa puhun videon tekemisestä hieman teknisemmin, siis enemmän muodon kuin sisällön kannalta. Vaikka nämä tietysti liittyvät toisiinsa.
asiasanat: editointi, raakamateriaali, raakaleikkaus